19.3.2012

Unohduksia

Siis tietääkö kukaan sitä tunnetta, kun tajuaa jättäneensä kameran kotiin jostakin tosi tärkeästä jutusta? Josta saisi juuri niitä ihania ja parhaita kuvia? Varmasti tietää. Ja just tää tunne on se, jota mä hirrrrmuisesti vihaan ja jota mä silti joudun valitettavan usein kestämään - mä oon tän asian suhteen joku nuordementikko!

Viikonloppu tuli ja meni niin nopeesti että huhhuh. Hyvä jos edes muistan tekemisiäni (pakko myöntää, että oli pakko kaivaa kalenteri esiin ja tarkistaa!)... no, silti ihme ja kumma niitä tekemisiä olikin aika paljon. Kalenterihan ihan pursuu mun tekstiä!
Ja niin, se tunne. Sen mä kestin taas eilen mennessäni kaverin synttäreille. Ja ilman kameraa on syy siihen, ettei mitään kivaa postausta niistäkään tullut... voihan hitsi sanon minä. Koettakaa siis kestää tää kaikista alkeellisinkin postaus vain yhdellä maailman tylsimmällä ja sutatuimmalla kuvalla! Voi jes.

psst. noi sutut ei ole mitään sensurointeja vaan ihmisten nimiä pääosin :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Piristä mun päivää :-)